Paljon porua pienestä paidasta

Miksei mies osaa pestä pyykkiä oikein?

Otin harvinaista herkkua tänään, kun ystävätär lopetti opiskeluvuotensa hyvin arvosanoin ja painelin sen kanssa kaffelle ja sen jälkeen pienelle kirppiskeikalle. Olin poissa kotonta peräti 3 tuntia ja perheen hylkäsin paikallisen ruokamarketin eteen, ettei ne ihan ehtineet 3 tuntia kotona olla...
...mutta silti ehdittiin tuhotöihin.

Olin joitain viikkoja sitten sijoittanut kahdelle pienimmäiselle juhlia yms. varten erityisen mageet samansarjan vermeet ja tietysti ihan vähän muuta kuin mitä tavallisesti on: eli niitä 10-50 sentin kirppis vaatteita joita suosin tuholaisikäisten kotivaatteina. No, juhlapäivänä, joka päätyi hyvin traagisesti suureen läheltä-piti-tilanteeseen oli kaikkein nuorimmaisen paita  lopulta märkänä suihkun lattialla. Ja äiti kun on viime aikoina ollut vähän väsy ja halunnut vaan nukkua aina kun vain voi, se siellä lattialla olikin, aina siihen asti kun minä uskalsin jättää tämän porukan ilman valvovaa silmää.
Nyt tämä yyber kallis ja muutenkin varjelusta vaativa paita jo värienkin tähden oli heitetty vaippapyykin sekaan. Luojanlykky, ettei vaippapyykissä ollut imuja kummempia vaippoja jotka ois väriä voinut saada osakseen väreistä, kun paita pestiin liian kovilla asteilla.

Edellisen kerran kun herra omatoiminen teki jotain, siellä meni keittopesussa farkuista alkaen tumma pyykki.

Olen ihan muutaman kerran vuosien varrella maininnut, että etenkin uusien vermeiden kanssa on oltava tarkka, pesulappuja on tiirattava ja ennen kaikkea, vaipat pääsääntöisesti pestään erikseen, vaikka ne kyllä puhdistuu ihan oikeasti tyylillämme hyvin, eikä hajujakaan juuri ole koskaan pyykkiin jäänyt (huuhtelemme aina käytöstä suoraan vaipat, niihin ei jää juuri mitään haisemaan). Pyykkiä tulee kuitenkin niin paljon, että aina on koneellinen saatavilla, paitsi superpyykkipäivinä jolloin juhlin kun kori on melkein tyhjä (harvinaista).

Näimpä ollen, nautimme mukavasta olosta, kumpainenkin eri koneilla, toinen pelaten, toinen etsien samankaltaisia tarinoita lohduksi.

Unohdinkin ekassa tekstissä mainita, että olemme hääsuunnittelun keskellä ja ainoa mikä kai on hoidossa on minun polttarit, joista melkein joka päivä kuuleekin jotain. Kolttuani lukuunottamatta pidän näppini erossa tästä savotasta, meni hermot jo puol vuotta ennen juhlia. Herra on saanut hoidettua paikan (se on maksettukin jo puoliksi), sekä vihkijän (emme suorita tätä kirkossa). Siitä on kai hyvä jatkaa.......

Tiedän herran tietävän milloin nämä paljon puhutut polttarit on, mutte se, että järjestääkö se itselleen ne päivät vapaaksi...ken tietää.